Yritystalon saneeraus

Kesällä 2016 Arkson sai mielenkiintoisen projektin suunniteltavakseen. Lämmittämättömänä varastotilana toiminut n. 1600 neliömetrin suuruinen halli muutettaisiin Oulaisissa toimintansa aloittavan yrityksen tuotantotiloiksi. Tilat pitäisi eristää, tehdä niihin tulo- ja poistoilmanvaihto, toimistotilat ja sosiaalitilat.

Projekti aloitettiin eristyksen suunnittelulla. Halli on teräsrunkoinen ja seinät ovat betonielementeistä. Katto on huopaverhoiltu teräsristikkorakenteinen ja kattoa reunustaa 60º kulmassa oleva ikkunarivistö. Lattia on pintakäsitelty imubetonilaatta. Kovin paljon tietoa vanhoista rakenteista ei ollut saatavilla, kun suunnittelun alkaessa heinäkuussa kaupungin tekninen toimisto oli suljettuna eikä vanhoista piirustuksista ollut käytettävissä kuin pohja.

Kävimme paikan päällä mittaamassa hallin kantavien pilarien paikat ja koot sekä laskemassa ikkunat. Uusittavia ikkunoita hallissa oli yhteensä 139 kappaletta. Vanhat ikkunat uusitaan lämpölasi-ikkunoiksi ja samalla tiiveyttä parannetaan.

Seinien eristyksessä pohdittiin muutamia eri vaihtoehtoja. Yksi tapa, millä tällaisia hankkeita on toteutettu on uretaaniruiskutus. Seinien vierellä hallissa kulkivat kantavat pilarit, joten ruiskutuksen jälkeen olisi joka tapauksessa täytynyt seinä pinnoittaa näiden pilarien sisäpintaa pitkin. Seinien eristämisessä päädyttiin lopulta peltipintaisiin uretaanielementteihin, joilla saatiin pinnasta samalla siistin näköinen.

varastotilaa
Varastohalli ennen eristystä

Halli on suunniteltu vuonna 1982 ja suunnittelijana on toiminut Arkkitehtitoimisto Klemolat & Co, joka toimi Oulaisissa tuohon aikaan. Rakennuksen arkkitehtuuria haluttiin noudattaa mahdollisimman paljon alkuperäisen mukaan ja säilyttää joka suunnalta viistetyt nurkat, valoa tuovat ikkunarivistöt hallin yläosassa, nurkissa ja ikkunanpielissä sekä tiililaatalla verhoillut julkisivut. Seinän ylä- ja alareunoihin asennettiin mahdollisimman huomaamattomat tuuletusputket betonielementin ja uretaanielementin välisestä tuuletustilasta ulos.

halli-ulkoapain-ennen-remonttia

Seinän yläreunan ja ikkunan liitoskohta oli kriittisimpiä kohtia ulkovaipan eristyksessä. Ikkunaelementit sijaitsevat rungon ulkopuolella teräksisen kehikon varassa. Ikkunat päätettiin uusia ulkokautta laittamalla vanhojen elementtien tapaan uudet teräskehikkoon kiinni. Koneellisella ilmanvaihdolla ja ikkunanpielien tiivistyksen huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella huolehditaan siitä, etteivät ikkunat pääse huurtumaan eikä vesi kondensoitumaan niihin ja pahimmassa tapauksessa seinän väliin.

seinan-ja-ikkunan-liitos-ennen-eristysta
Seinän yläosan ja kattoristikon liitos

Kun pääsimme rakennusluvan hakuvaiheeseen asti, saimme kuulla, että kaavamääräykset tämän kyseisen korttelin osalla ovat sellaiset, ettei siihen saisi perustaa teollisuustiloja ilman poikkeuslupaa. Poikkeamislupaa varten tarvittiin myös samalla tontilla sijaitsevan päiväkodin osalta naapurin kuuleminen ja selvitys siitä, kuinka monta desibeliä ja minkälaista melua tehdas tulee tuottamaan. Särmäyskoneiden valmistajalta saimme tiedoksi, että yhden levytyöstökeskuksen maksimidesibelitaso on 110 dB ja niitä tulisi tilaan yhteensä kolme kappaletta. Kun desibelimittarilla tarkastettiin särmäyskoneen normaalisti tuottamaa ääntä, oli se noin 70 desibelin luokkaa. Laskelmat tehtiin kuitenkin suurimman mahdollisen desibelimäärän mukaan. Äänimäärä ei ylittänyt sallittuja arvoja ja laskelmat, selvitys toiminnasta, naapurin kuuleminen ja suunnitelmapiirustukset liitettiin poikkeamislupahakemukseen kaupunginhallituksen käsiteltäviksi. Hakemus pääsikin heti seuraavaan mahdolliseen kokoukseen ja päätös saatiin nopeasti. Iloksemme se oli myönteinen, joten projektia päästäisiin jatkamaan, kun päätös olisi valitusajan jälkeen lain voimainen.

Tarvitsenko hankkeelleni rakennusluvan?

Kaikkein helpointa on soittaa paikalliseen rakennusvalvontavirastoon ja kysyä. Useat kunnat kuuluvat nykyään myös netissä toimivaan Lupapiste-palveluun. Sitä kautta voi jättää viranomaiselle neuvontapyynnön tai itse alustavasti katsoa tarvitaanko lupaa.

lupapiste

Yleensä lupa tarvitaan asemakaava-alueella yli 7m2 kokoisille pysyville rakennuksille. Kaava-alueen ulkopuolella voi olla sallittua rakentaa 30 m2 kokoinen kylmä piharakennus ilmoitusmenettelyllä.

Mitä eroa sitten on rakennusluvalla, toimenpideluvalla, ilmoituksella? Rakennuslupa on voimassa 5 vuotta ja se tarvitaan kaikkeen uudisrakentamiseen sekä isompiin peruskorjaushankkeisiin. Toimenpidelupa on hieman kevyempi menettely, joskin siihen tarvitaan myös liitteeksi tarvittavat piirustukset ja hankkeelle pääsuunnittelija ja vastaava työnjohtaja. Toimenpideluvalla rakennetaan esim: mastot, linjasaneeraukset, mainoslaitteet ja julkisivumuutokset. Toimenpidelupa on voimassa 3 vuotta.
Toimenpidemoitus rakennusvalvontaan tehdään esim: maalämpökaivosta, aidasta tai grillikatoksesta. Käytännöt saattavat vaihdella hieman kuntakohtaisesti ja riippuen siitä minkälaiset kaavamääräykset tontilla on.

lupapiste2

Sitten on vielä suunnittelutarveratkaisu ja poikkeamislupa. Suunnittelutarveratkaisu tehdään alueille, joilla ei ole vielä valmista kaavaa. Asiaa käsittelee yleensä rakennusvalvontaviranomaisen lisäksi ympäristölautakunta. Ympäristöministeriön sivuilla kerrotaan asiasta seuraavaa: ”Suunnittelutarvealueella tarkoitetaan sellaista aluetta, jolla jo tapahtuneen rakentamisen tai alueen muiden olosuhteiden vuoksi on tarpeen ryhtyä erityisiin toimenpiteisiin, kuten teiden, vesijohtojen tai viemärin rakentamiseen taikka vapaa-alueiden järjestämiseen. Rakentaminen voi lisäksi ympäristövaikutustensa merkittävyyden vuoksi edellyttää tavanomaista rakennuslupamenettelyä laajempaa harkintaa.” Luvan saaminen voi kestää hieman normaalia kauemmin, riippuen siitä kuinka usein lautakunta kokoontuu. Luvan hakumenettelyssä asiakkaan kannalta ei ole suurta eroa, ainoastaan hakemus tehdään eri lomakkeelle. Joskus voidaan tarvita tarkempia selvityksiä tulevasta toiminnasta, jos rakennetaan tiloja vaikkapa yritykselle.
Poikkeamispäätös tehdään yleensä kaupunginhallituksen tai teknisen lautakunnan kokouksessa. Asian esittelee rakennustarkastaja. Poikkeaminen tarkoittaa siis kaavasta poikkeamista. Voidaan haluta rakentaa enemmän neliöitä kuin tontille on sallittua rakentaa, rakentamisalueen ulkopuolelle (esim. lähemmäs rantaa) tai toiminta voi olla kaavassa asetetusta alueelle suunnitellusta toiminnasta poikkeavaa. Pienet poikkeukset myöntää oma kunta, isommat käsitellään ELYssä.

Kun rakennukselle on haettu lupa ja se on rakennettu, se merkitään erilaisiin rekistereihin. Suomessa ylläpidetään kiinteistötietojärjestelmää, väestötietojärjestelmää ja erilaisia karttapalveluja. Kaikki rakennukset, tontit ja niiden asukkaat ja omistajien tiedot ovat löydettävissä tietojärjestelmistä. Kenellä tahansa ei ole niihin pääsyä, vaan ainoastaan työtehtävissä tietoja tarvitsevat saavat tunnukset niihin. Suomessa on totuttu siihen, että tieto on löydettävissä ja saatavilla helposti, mutta jos rakennuksista ja hankkeista ei ilmoiteltaisi yhtään minnekään jäisivät tiedot pikkuhiljaa pois rekistereistä ja niiden hallinta tulisi melkoisen hankalaksi ja sitä kautta kalliiksikin.

helsinkikartta

Ammattisanasto

Joka alalla on oma ammattisanastonsa. Osa on virallisessakin käytössä olevaa sanastoa, osa ”ammattislangia” eli vanhoja sanoja, sanontoja ja lyhenteitä, joita voi olla hankala ymmärtää, mikäli itse työskentelee jollain toisella alalla.

Rakennuspiirustuksissa pyritään välttämään slangi- tai murresanoja ja käyttämään vain virallisia lyhenteitä. Siitä huolimatta aina silloin tällöin näkee papereissa sanoja ja sanontoja, joita ei löydy googlesta tai muista tietolähteistä. Ne ovat tekijälle ehkä tuttuja, mutta vastaanottajalle hieman oudoksi jääviä vanhahtavia ilmaisuja. Koskaan ei tarvitse ajatella, että on tyhmä, jos kysyy. Parempi kysyä kuin jäädä väärään käsitykseen asioista pidemmäksi aikaa. Sama asia voidaan joskus kertoa useammalla eri tavalla.

Taloa rakentaessa ja materiaaleja vertaillessa rakennusalan sanasto tulee nopeasti tutuksi. Aluksi luultavasti mietitään, mikä seinämateriaali olisi sopivin. Siinä vaiheessa esiin tuleekin jo melko paljon sanastoa. Pystykoolaukset, vaakakoolaukset, eristepaksuus, pehmeä eriste, kova eriste, u-arvot, lamellihirsi, kevytsoraharkko, Siporex, savitiili, kahi-tiili.. Myöhemmin MSE-ikkunat, EI30-palonkesto, maa-ainekset, naulalevyristikot, detaljit… Kenenkään rakentamista suunnittelevan ei tarvitse valmiiksi tietää, mitä termit tarkoittavat. Suunnittelija selvittää asiakkaalle mielellään piirustusten sisällön ja tekee tarvittaessa määrä- ja kustannuslaskelmat kohteesta. Niiden perusteella on helpompi keskustella alan toimijoiden kanssa ja vertailla hintoja joko netistä, rautakaupasta tai saamistaan tarjouksista.

Miten hyvin tunnet rakennusalan sanastoa? Testaa!

1. Revaus tarkoittaa:
a) katon laskemista alaspäin
b) vinosidontaa
c) rakennusalan työharjoittelua

2. EI tarkoittaa:
a) poistettavaa seinää
b) rakennusvalvonnan kielteistä päätöstä
c) tiiviyttä ja eristävyyttä palotilanteessa

3. U-arvo kertoo:
a) miten paljon materiaali läpäisee lämpöä
b) mikä on pankkilainan suhde talon hintaan
c) miten paljon materiaali johtaa lämpöä

4. Putkiremontin toinen, virallisempi nimi on:
a) linjasaneeraus
b) condesiopreventio
c) ei ole mitään muuta nimeä

5. Korkomerkinnät ovat:
a) pankin antamia tietoja 3kk euriborista
b) tontin korkeuksia suhteessa merenpintaan
c) alleviivauksia, jotka osoittavat muuttuneet asiat tekstissä

vinositeitä

Ja loppuun tietenkin vielä oikeat vastaukset: 1b, 2c, 3a, 4a, 5b 🙂

Pohjalaisuutta ja salmiakkikuvioita

Seinäjoen asuntomessut alkoivat 8.7. Pääsinkin tutustumaan niihin tänä vuonna heti messujen alkupäivinä. Messut ovat suunnittelijan näkökulmasta loistava tilaisuus päästä näkemään, miltä muiden tekemät ratkaisut näyttävät käytännössä, mikä toimii ja mikä ei, miten tila-asiat on ratkaistu eri kohteissa ja löytyykö uusia innovaatioita. 🙂

Tänä vuonna huomio kiinnittyi erityisesti seuraaviin trendeihin: *kylpyammeet *puun käyttäminen sisustuksessa ja tehosteseininä *tapettimaiset laatat *isot maisemaikkunat *ulkoporealtaat ja isot terassit *rohkeampi värien käyttö *perinne-esineiden ja käsitöiden käyttäminen sisustukseen *erilaiset valaistusratkaisut

Näyttävä kattovalaisin sisustuselementtinä
Näyttävä kattovalaisin sisustuselementtinä

Ennen messuja tutustuin Deko-lehdessä olleeseen viralliseen messuluetteloon. Siihen olisin kaivannut enemmän tietoa itse rakennuksista. Rakennusten julkisivukuvat puuttuivat kokonaan ja pohjapiirroksetkin oli varsin vaatimattoman kokoisia. Etukäteen kiinnostusta herätti ainakin Kosteusturvakoti-niminen kohde sekä Helena Karihtalan sisustama Pohjanmaa. Toki myös oulaistelaisen Värisilmän Susanna ja Sirpa Vuotin sisustama kohde Isoo Pihlaja oli ”must see”-listalla.

Isoo Pihlaja, yksityiskohta keittiöstä
Isoo Pihlaja, yksityiskohta keittiöstä

Helena Karihtalan sisustama Pohjanmaa oli ulkoapäin moderni, mutta väriltään punamulta. Sisustuksessa oli käytetty metalliosiin ja oviin mustaa väriä, joka sopikin hyvin muuhun, puun väriseen ja punaiseen sisustukseen. Myös kaappikello oli löytänyt paikkansa olohuoneen nurkasta.  Messutalo kiinnosti kävijöitä paljon ja mielestäni mukava yksityiskohta oli eteiseen sijoitettu valokuvaseinä, jossa esiteltiin talon tekijät.

Suosittu kohde, Pohjanmaa
Suosittu kohde, Pohjanmaa

Isoo Pihlaja oli Sievitalon melko perinteinen 1,5-kerroksinen talomalli. Tilavaan olohuoneeseen oli mahtunut myös kiiltävän valkoinen flyygeli.

Olohuone, Isoo Pihlaja
Olohuone, Isoo Pihlaja

Itselleni yksi mielenkiintoisimpia kohteita oli pohjois-pohjalaisen talotehtaan, Alavieskassa sijaitsevan Vieskan Elementin, valmistama Valokki. Mielenkiintoista nähdä, minkälainen lopputulos oli, kun olin itsekin ollut mukana messuprojektissa suunnittelemassa taloa ja autotallia. Pyöräkatos onneksi oli säilytetty ennallaan! 🙂

Pyöräkatos kohteessa Valokki
Pyöräkatos kohteessa Valokki

Talossa on aika massiivinen tummanharmaa peltikatto, jota on elävöitetty porrastamalla katosten osuudet pääkattoa alemmaksi. Vaalea ja valoisa sisustus yllättää dramaattisen tumman ulkoverhoilun vastakohtana. Tumma linja jatkuu saunassa, jota on kuvailtu messuesitteissä mm. rouheaksi. Saunan seinissä oleva piilutettu musta hirsipaneli oli kyllä hieno ja yhtenäinen alalaude tekee pienempäänkin saunaan lisää tilan tuntua.

Sauna kohteessa Valokki
Sauna kohteessa Valokki

Asuntomessuilla on tavallisesti ollut esillä myös kerrostalokohde. Puukerrostalo Mäihä oli julkisivuiltaan tyylikäs ja maisemaan sopiva. Talotekniikkaan oli kiinnitetty erityistä huomiota ja nyt ei pääse enää muodostamaan alakerran nimitauluun kirjaimista uusia nimiversioita, vaan infotaulukin toimii sähköisesti! 🙂

Messualuetta, taustalla puukerrostalo Mäihä
Messualuetta, taustalla puukerrostalo Mäihä
Mäihä infotaulu
Mäihä infotaulu

Mikä sitten olisi ollut oma suosikkini messukohteista? Sitä on vaikea sanoa. Jokaisessa talossa varmasti löytyy jokin mielenkiintoinen ja miellyttävä asia. Kodit olivat persoonallisia ja kävijöiden kommentteja niistä oli mielenkiintoista kuunnella. Esittelijät saavatkin varmaan monenlaista palautetta messutaloista. Esimerkiksi passiivikivitalojen kosteusturvatalo kuului herättävän epäilyksiä perässäni kävelleen messuvieraan mielessä. Talon eteisessä esiteltiin lämmitysjärjestelmää, ilmakiertoista lattialämmitystä. Vuotojen varalle taloon on asennettu järjestelmä, joka katkaisee vedensyötön automaattisesti. Tällainen talo on ollut aiemmin esillä viime vuoden asuntomessuilla ja siitä kerrotaan tarkemmin mm. tässä Talotekniikka-lehden artikkelissa.

Hauska idea mielestäni oli tehdä passiivikivitalosta perinnetalon näköinen punaisella puu-ulkoverhouksella ja valkoisilla ikkunanpielillä.

Passiivikivitalojen kosteusturvakoti
Passiivikivitalojen kosteusturvakoti

Sisustukseltaan ja pohjaratkaisultaan positiivisesti yllätti Honkatalojen Lumimustikka. Hirsitalot sopivat messualueen pohjalaistunnelmaan ja äänet vaimenivat puutaloon sisään tultaessa. Taloon oli loihdittu rauhallinen tunnelma taustamusiikilla ja sisustuksessa näkyi hieman erikoisempia, bysanttilaishenkisiä yksityiskohtia.

Lumimustikka eteinen
Lumimustikka eteinen
Lumimustikka ruokailuryhmä
Lumimustikka ruokailuryhmä

 

Lumimustikka kylpyamme
Lumimustikka kylpyamme

Kierroksen loppupuolella kävimme vielä Seinäjoen kaupunginteatterin sisustamassa näyttelykohteessa, jossa kuvitteellisesti asui Lainahöyhenissä-kabareemusikaalin päätähti Zaza. Ihastuin kyllä värimaailmaan! Ja kuten Tove Jansson on sanonut: ”Teatteri on tärkein asia maailmassa, sillä siellä näytetään kaikille millaisia he voisivat olla ja millaisia he tahtoisivat olla, vaikka eivät uskalla ja millaisia he ovat”

Zazan olohuone
Zazan olohuone
Zazan puku
Zazan puku

Suunnittelijan työ

Minkälaista on suunnittelijan työ? Mistä suunnittelija saa ideoita malleihin? Miten asiakkaalle piirretään talo?

Ideoita minulle tulee oikeastaan koko ajan ja joka puolelta. Päässäni on saattanut olla jokin mietittävä kohta pohjapiirroksessa ja huomaan siihen sopivan ratkaisun tai painan muuten vain mieleeni mielenkiintoisia yksityiskohtia mistä tahansa näkemästäni rakennuksesta, lehdistä, tv-ohjelmista… Ja yhdistelen niitä sopiviksi kokonaisuuksiksi.

Ensimmäinen talo, jonka luonnostelin ihan muuten vain sai alkunsa siitä, että mietin, minkälaisen muunnelman omasta mummulastani voisi tehdä nykypäivään päivitettynä. Talo on nyt mallistossa nimellä Riihi, koska mummulaa kutsuttiin joskus Riihimäeksi, paikan nimen mukaan, kuten ennen oli tapana. Toisestakin mummulastani minulla on jo versio valmisteilla, mutta valitettavasti piirtäminen on vielä toistaiseksi hitaampaa kuin ideoiden tulviminen päähäni. Joskus olenkin sanonut, että suunnittelutyöstä 1% on inspiraatiota ja 99% perspiraatiota. 🙂 Piirtäminen sisältää paljon rutiininomaisia, millintarkkoja, toistuvia vaiheita, jotka on vain pakko tehdä. Ei voi vain roiskaista ideaa työmies-askin kanteen. Lisäksi on otettava huomioon rakentamismääräykset ja lopuksi aseteltava piirustukset arkille määräysten mukaan. Tulosteita on tehtävä uudelleen ja uudelleen, kun huomaa, että taas on jäänyt jokin piirustustaso tulostumatta, teksti on väärä, savupiippu/ovi/ikkuna puuttuu, EI30-merkintä ei erotu kunnolla, korkeusmerkki on jäänyt väärään paikkaan muutosten jälkeen… Pitäisi joku kerta laskea, montako klikkausta yhden talon piirtäminen vaatii. Joka tapauksessa lopputulos on aina jonkinlainen kompromissi. Välttämättä päässä hyvältä näyttänyt idea ei olekaan sitä paperilla. 😉 Tai ratkaisut vaativat esim. ylä- ja alakerran yhteensovittamista siten, että joistakin ajatuksista on pakko hieman tinkiä. Joskus ne muuttuvat kyllä paremmiksikin, kuin alkuperäinen!

Kun taloa aletaan suunnitella asiakkaan tilauksesta on idean pohjana asiakkaan haastattelu ja usein myös hänen tuomansa oma pohja-/julkisivumalli. Ideoita voidaan yhdistellä useasta mieluisesta vaihtoehdosta. Lähtökohtia ovat mm. tontin kaavamääräykset, tulevan talon koko ja budjetti, makuuhuoneiden lukumäärä ja toiveet huonejärjestyksestä, esim. haluaako kodinhoitohuoneesta käynnin pesutiloihin ja ulos, vai onko se mieluummin erillinen tila, josta ei ole läpikulkua. Suunnittelussa pyritään tekemään talosta käytännöllinen ja toimiva, rakennusmääräykset täyttävä ja asiakkaan toiveiden mukainen. Parasta ja antoisinta työssä onkin, kun pidemmän pohdinnan jälkeen hoksaa jonkin ratkaisun pohjapiirroksessa olleeseen pulmaan ja ratkaisu tuntuu myös asiakkaasta mieluiselta.

Korjausrakentamisen suunnittelussa tärkeimmässä osassa on rakennusfysiikka. Korjaustarve voi lähteä tilojen laajentamisesta, järkeistämisestä tai peruskorjaamisesta. Lopputuloksena ei yleensä tavoitella uutta vastaavaa, vaan vanhaa kunnioittaen pyritään integroimaan uudet halutut asiat rakennukseen. Rakennusfysiikalla tarkoitetaan sitä, ettei uuden rakentamisella pilata vanhaa asentamalla esim. liitoksia niin, että kosteus ja lämpö alkavat siirtymään paikkoihin, mihin ne eivät kuulu. Tärkeää on myös, että taloa huolletaan ja ylläpidetään oikein, jolloin rakennus säilyy paitsi rahalliselta arvoltaan niin myös sisäilman osalta parempana.

Suunnittelijana en halua jyrätä asiakkaan toiveita omilla mielipiteilläni tai arkkitehtoonisilla näkemyksilläni. Jotkut asiat tosin on pakko toteuttaa rakennusfysiikan tai -määräysten mukaan, mutta minulle eniten iloa tuo se, jos olen neuvoillani pystynyt auttamaan rakentajaa säästämään aikaa, vaivaa, rahaa sekä luontoa ja saamaan itselleen mieluisan asunnon.

Witten_Gute-Laune-Haus
Hyvän tuulen talo, Witten, Saksa

 

Kuntoarvio

Kuntoarvio, kuntotutkimus, asuntokaupan kuntotarkastus… Mistä tiedän minkä näistä tarvitsen? Kuka näitä tekee? Kuka on pätevä, keneen voi luottaa, miltä taholta tietoa voi saada puolueettomasti?
Näihin kysymyksiin blogiteksti tältä päivää pyrkii antamaan edes jonkin verran käytännön tietoa. Linkit, joita tekstissä on käytetty, johtavat ei-kaupallisille sivustoille, joilta voi lukea lisää aiheesta.

Kuntotarkastus on näistä kolmesta vaihtoehdosta ”kevyin” menettely. Se suoritetaan yleensä asuntokaupan yhteydessä ja sen voi tehdä kiinteistönvälittäjä tai sitten joku muu myyjän tilaama taho. Varsinaista virallista koulutusta kuntotarkastuksen suorittamiseen ei ole, eikä sen tekemiseen vaadita esim. rakennusinsinöörin pohjakoulutusta tai tietämystä rakennusfysiikasta. Toki hyvä koulutuskaan ei aina takaa käytännön osaamista asioissa. Käytäntöjä on yritetty yhtenäistää tekemällä kuntotarkastukseen sopiva rakennustietosäätiön ohjekortti ja järjestämällä pätevöitymiskoulutuksia.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla koulutuksesta todetaan seuraavaa: ”Asuntokaupan kuntotarkastajan tutkinnon suorittaneilla tarkastajilla (AKK-tarkastaja) on vähintään teknikkotason peruskoulutus sekä laaja alan työkokemus. Tarkastus tehdään ohjeiden mukaisesti. AKK-tarkastajat löytyvät Kiinteistöalan Koulutussäätiön rekisteristä. Muita pätevyystutkinnon suorittaneita ovat kuntoarvioija (PKA) ja pätevöitynyt kosteudenmittaaja (PKM). Asuntojen kuntotarkastuksia tekevät myös esim. Keskuskauppakamarin tarkastuksiin hyväksytyt tavarantarkastajat (HTT).”

Erilaisista menetelmistä lyhyesti kertoo alla oleva taulukko rakennustietosäätiön ohjekortista ”Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä. Tilaajan ohje.”

90-00393K H 90-00393

 

Kuntoarvio suoritetaan rakenteita rikkomatta ja sen tarkoitus on selvittää kiinteistön tämän hetkinen kunto, tarvitaanko kohteeseen mahdollisesti tarkempia kuntotutkimuksia ja tuottaa asiakkaalle määrämuotoinen raportti kiinteistön kunnosta ja mahdollisista ongelmakohdista. Kuntoarvioraportti otsikoidaan yleensä standardisoidun nimikkeistön, esim. Talo 90-nimikkeistön mukaan.

Kuntoarvioon sisältyy useimmiten myös PTS, eli pitkän tähtäimen suunnitelma. Se tarkoittaa, että arvioinnissa käydään läpi eri rakenneosien käyttöikä, milloin ne on tehty, milloin peruskorjattu ja milloin arviolta on seuraava kerta, kun niille kannattaa tehdä jotakin. PTS on taulukkomuotoinen kooste, jossa eri vuosille merkitään tulevat toimenpiteet ja mahdollisesti myös niiden kustannukset. Korjaustoimenpiteet ryhmitellään kiirellisyysjärjestykseen kuntoarvioraportissa.

Mikäli talosta on olemassa käyttö- ja huolto-ohjekirja voidaan sitä käydä läpi ja päivittää tai tarvittaessa laatia talolle huoltokirja, mikäli sitä ei ole olemassa.

Kuntoarviossa käydään läpi myös LVIS, eli lämmitys-, vesi-, ilmanvaihto- ja sähköjärjestelmät. Apuvälineinä voidaan käyttää lämpökameraa tai pintakosteusmittaria. Pintakosteusmittarilla voidaan havaita poikkeamia ja miten laajalla alueella niitä on, mutta mikään varsinainen sisäilmaongelmien syiden analysointityökalu pintakosteusmittari ei ole. Pintakosteusmittarilla havaitut poikkeamat kirjataan ylös, jotta myöhemmin voidaan tehdä mahdollisesti tarkempi kuntotutkimus.

Rakennuksen piirustuksista ja taustatiedoista kuntoarvioija saa jo aika hyvän kuvan siitä, minkä tyyppisiä ongelmia talossa voi olla odotettavissa. Lähtötiedoiksi pyydetään yleensä rakennuksen piirustukset, mitä saatavilla on, ja haastatellaan asukkaita heidän mahdollisista havainnoistaan.

Kuntoarvioijan pohjakoulutuksesta ei ole säädetty erityisiä vaatimuksia. Oletuksena on, että henkilöllä, joka näitä alkaa tehdä, on riittävät tiedot ja taidot tehtävän suorittamiseen. Koulutuksia ja kursseja on kuitenkin olemassa ja niitä on mahdollista suorittaa mm. Kiinteistöalan koulutuskeskuksessa (KIINKO). Pätevyyksiä myöntää FISE (Finnish Certifikation). Keväällä 2013 laaditussa opinnäytetyössä ”Henkilöpätevyydet ja -sertifikaatit kuntotutkimuksissa ja korjausrakentamisessa” on erittäin hyvin selvitetty näitä erilaisia koulutustyyppejä.

Alla kyseisestä opinnäytetyöstä otettu taulukko, johon on koottu lyhyesti eri koulutuksia. Näistä kuntoarviointeihin liittyy lähinnä koulutus nro 1. (klikkaamalla saat kuvaa isommaksi)

taulukko1 taulukko1b

 

 

 

 

Vertailun vuoksi laitan tähän alle vielä, mitä kuntoarviointiin liittyviä kursseja rakennusinsinöörin tutkintoon voi esimerkiksi sisällyttää Oulun seudun amk:ssa. Osa kursseista on pakollisia ja osa valinnaisia:

  • Rakennusfysiikka 5 op
  • Rakennusfysiikan sovellukset 6 op
  • Korjausrakentamisen perusteet 3 op
  • Korjausrakentamisen jatkokurssi 6 op
  • Materiaalitekniikka 3 op
  • Rakennusmittausten perusteet 3 op
  • Sisäilmasto 3 op

 

Kuntotutkimukset aloitetaan siinä vaiheessa, kun on syytä tarkastaa jokin osa rakennuksesta tarkemmin. Kuntotutkimuksiin voi liittyä sisäilmaongelmien selvittelyä ja niihin liittyviä näytteiden ottoja. Näytteitä voidaan ottaa ilmasta Andersenin keräimellä, seinistä ja lattiasta poraamalla, tai esim. lattiabetoniin poratussa reiässä voi olla anturi mittaamassa kosteutta pintaa syvemmältä. Näytteet tutkitaan laboratoriossa ja sieltä tulevassa raportissa selvitetään, onko näytteessä niin paljon haitallisia mikrobeja, että niillä olisi vaikutusta asumisterveyteen.
Kuntotutkimuksilla voidaan myös selvittää erilaisten kantavien rakenneosien kestävyyttä. Kuntotutkimuksia tehdään paitsi rakennuksille, myös esimerkiksi silloille, putkistoille ja sähköjärjestelmille.

Elementtirakentaminen

Elementtitalosta tulevat ensimmäisenä mieleen lähiöt, joiden elementtikerrostalot rakennettiin nopeasti 1960- ja 1970-luvulla. Elementtitaloihin muutettiin mielellään esim. keskustojen vanhoista puutaloista, joissa ei tuohon aikaan välttämättä ollut edes suihkua tai sisävessaa.  Useiden elementtikerrostalojen käyttöiäksi arvioitiin rakentaessa vain 30 vuotta. Tuohon aikaan rakennetut elementtitalot ovat kuitenkin vielä käytössä. Energia- ja julkisivuremonteilla talojen käyttöikää ja asumismukavuutta on saatu lisää.

Elementtitalojen rakentaminen Suomessa alkoi kuitenkin paljon varhaisemmassa vaiheessa. Vera Hjeltin puusepäntehtaassa Helsingin Oulunkylässä valmistui tehdasmaisesti tuotettuja puutaloja ensimmäisenä Suomessa ja mahdollisesti ensimmäisten joukossa koko maailmassa.

Puumies 05/2016 kertoo tästä oman aikansa kaikin puolin edistyneestä tehtaasta ja lyhyesti myös sen johtajasta Vera Hjeltistä.

Lisää tietoa puisten tyyppitalojen historiasta voi lukea rakennustiedon julkaisusta ”Halpoja koteja kaikille”.

Talojen muodot ja mallit ovat monipuolistuneet ja saatavilla on elementtitaloja useista eri materiaaleista ja useilla valmiusasteilla. Puuelementeissäkin on useampaa eri tyyppiä: pienelementti, suurelementti ja moduulitalot. Lisäksi kiinnitetään huomiota talojen elinkaareen, eli pyritään tekemään taloista pitkäikäisiä, mutta myös huomioimaan valmistuksen ja myöhemmin purkamisen ympäristövaikutukset. Lisää talopaketin valinnasta saa mm. Rakennustutkimuksen artikkelista.