Yritystalon saneeraus

Kesällä 2016 Arkson sai mielenkiintoisen projektin suunniteltavakseen. Lämmittämättömänä varastotilana toiminut n. 1600 neliömetrin suuruinen halli muutettaisiin Oulaisissa toimintansa aloittavan yrityksen tuotantotiloiksi. Tilat pitäisi eristää, tehdä niihin tulo- ja poistoilmanvaihto, toimistotilat ja sosiaalitilat.

Projekti aloitettiin eristyksen suunnittelulla. Halli on teräsrunkoinen ja seinät ovat betonielementeistä. Katto on huopaverhoiltu teräsristikkorakenteinen ja kattoa reunustaa 60º kulmassa oleva ikkunarivistö. Lattia on pintakäsitelty imubetonilaatta. Kovin paljon tietoa vanhoista rakenteista ei ollut saatavilla, kun suunnittelun alkaessa heinäkuussa kaupungin tekninen toimisto oli suljettuna eikä vanhoista piirustuksista ollut käytettävissä kuin pohja.

Kävimme paikan päällä mittaamassa hallin kantavien pilarien paikat ja koot sekä laskemassa ikkunat. Uusittavia ikkunoita hallissa oli yhteensä 139 kappaletta. Vanhat ikkunat uusitaan lämpölasi-ikkunoiksi ja samalla tiiveyttä parannetaan.

Seinien eristyksessä pohdittiin muutamia eri vaihtoehtoja. Yksi tapa, millä tällaisia hankkeita on toteutettu on uretaaniruiskutus. Seinien vierellä hallissa kulkivat kantavat pilarit, joten ruiskutuksen jälkeen olisi joka tapauksessa täytynyt seinä pinnoittaa näiden pilarien sisäpintaa pitkin. Seinien eristämisessä päädyttiin lopulta peltipintaisiin uretaanielementteihin, joilla saatiin pinnasta samalla siistin näköinen.

varastotilaa
Varastohalli ennen eristystä

Halli on suunniteltu vuonna 1982 ja suunnittelijana on toiminut Arkkitehtitoimisto Klemolat & Co, joka toimi Oulaisissa tuohon aikaan. Rakennuksen arkkitehtuuria haluttiin noudattaa mahdollisimman paljon alkuperäisen mukaan ja säilyttää joka suunnalta viistetyt nurkat, valoa tuovat ikkunarivistöt hallin yläosassa, nurkissa ja ikkunanpielissä sekä tiililaatalla verhoillut julkisivut. Seinän ylä- ja alareunoihin asennettiin mahdollisimman huomaamattomat tuuletusputket betonielementin ja uretaanielementin välisestä tuuletustilasta ulos.

halli-ulkoapain-ennen-remonttia

Seinän yläreunan ja ikkunan liitoskohta oli kriittisimpiä kohtia ulkovaipan eristyksessä. Ikkunaelementit sijaitsevat rungon ulkopuolella teräksisen kehikon varassa. Ikkunat päätettiin uusia ulkokautta laittamalla vanhojen elementtien tapaan uudet teräskehikkoon kiinni. Koneellisella ilmanvaihdolla ja ikkunanpielien tiivistyksen huolellisella suunnittelulla ja toteutuksella huolehditaan siitä, etteivät ikkunat pääse huurtumaan eikä vesi kondensoitumaan niihin ja pahimmassa tapauksessa seinän väliin.

seinan-ja-ikkunan-liitos-ennen-eristysta
Seinän yläosan ja kattoristikon liitos

Kun pääsimme rakennusluvan hakuvaiheeseen asti, saimme kuulla, että kaavamääräykset tämän kyseisen korttelin osalla ovat sellaiset, ettei siihen saisi perustaa teollisuustiloja ilman poikkeuslupaa. Poikkeamislupaa varten tarvittiin myös samalla tontilla sijaitsevan päiväkodin osalta naapurin kuuleminen ja selvitys siitä, kuinka monta desibeliä ja minkälaista melua tehdas tulee tuottamaan. Särmäyskoneiden valmistajalta saimme tiedoksi, että yhden levytyöstökeskuksen maksimidesibelitaso on 110 dB ja niitä tulisi tilaan yhteensä kolme kappaletta. Kun desibelimittarilla tarkastettiin särmäyskoneen normaalisti tuottamaa ääntä, oli se noin 70 desibelin luokkaa. Laskelmat tehtiin kuitenkin suurimman mahdollisen desibelimäärän mukaan. Äänimäärä ei ylittänyt sallittuja arvoja ja laskelmat, selvitys toiminnasta, naapurin kuuleminen ja suunnitelmapiirustukset liitettiin poikkeamislupahakemukseen kaupunginhallituksen käsiteltäviksi. Hakemus pääsikin heti seuraavaan mahdolliseen kokoukseen ja päätös saatiin nopeasti. Iloksemme se oli myönteinen, joten projektia päästäisiin jatkamaan, kun päätös olisi valitusajan jälkeen lain voimainen.

Miksi talot eivät homehtuneet ennen vanhaan? Mistä homehtuminen johtuu?

Näihin kysymyksiin vastaaminen voi olla aika vaarallista. Aihe on kuuma peruna edelleen, vaikka keskustelu hometaloista on alkanut jo kymmeniä vuosia sitten. Sisäilmaongelmia on korjattu julkisista rakennuksista ja kodeista. Paljon rahaa on mennyt ja inhimillisiä kärsimyksiä aiheutunut. Suomen kansallisvarallisuudesta 28 % muodostuu asuinrakennuksista ja 17 % muista talorakennuksista, joten ei ole ”ihan sama” miten tätä omaisuutta hoidetaan.

Uudet rakennusmenetelmät vaativat aina testausta. Joskus valitettavasti on käynyt niin, että testaus on suoritettu käytännön olosuhteissa ja vasta sitten huomattu, että ratkaisu ei toimikaan. Näin on käynyt esim. valesokkeli- ja kaksoislaattarakenteessa. Molemmissa rakenteissa kosteus pääsee kosketuksiin puun tai eristeen kanssa, mutta ei pääse haihtumaan rakenteen sisältä pois. Joskus tällainen rakenne on voinut säilyä kuivanakin, eli ei voida automaattisesti olettaa, että talo on homeessa, jos siinä on tällainen rakenne.

valesokkeli

Joskus korjaamalla on saatu aikaan se, että rakenne, joka ennen toimi ei toimikaan enää korjauksen jälkeen. Korjaamisen tulisi aina perustua rakennusfysiikkaan. Lämpö ja samalla ilman vesihöyry kulkee lämpimästä kylmään päin. Vesihöyryn pääseminen seinän väliin estetään tavallisesti laittamalla tiivis muovi seinään, mahdollisimman lähelle seinän sisäpintaa. Jos muovi on asennettu huonosti tai siihen on tullut reikiä myöhemmin on vesihöyry voinut päästä tiivistymään seinän sisälle. Toisena tavoitteena onkin, että rakenteen sisälle mahdollisesti päässyt kosteus voisi päästä kuivumaan. Siksi rakenne harvenee ulospäin ja rakenteissa huomioidaan tuuletusraot.

Ennen vanhaan talot eivät olleet kovin tiiviitä, joten rakennus kuivui kyllä, joskin vedon tunne ja kylmät lattiat vähensivät asumismukavuutta. Hirsitalojen alimmat seinähirret uusittiin aika ajoin, niiden alettua lahomaan, kun vesi pääsi tiivistymään kiveä vasten oleviin alempiin hirsiin.

Ennen kuin rakennat tai korjaat, niin varmista aina oikea tapa ja se että olet ottanut kaiken huomioon. Kysy neuvoa alan ammattilaiselta, tai jos haluat lueskella puolueetonta tietoa aiheesta lisää muuten vain, niin sitä löytyy esimerkiksi nettiosoitteesta http://www.hometalkoot.fi/

Kuntoarvio

Kuntoarvio, kuntotutkimus, asuntokaupan kuntotarkastus… Mistä tiedän minkä näistä tarvitsen? Kuka näitä tekee? Kuka on pätevä, keneen voi luottaa, miltä taholta tietoa voi saada puolueettomasti?
Näihin kysymyksiin blogiteksti tältä päivää pyrkii antamaan edes jonkin verran käytännön tietoa. Linkit, joita tekstissä on käytetty, johtavat ei-kaupallisille sivustoille, joilta voi lukea lisää aiheesta.

Kuntotarkastus on näistä kolmesta vaihtoehdosta ”kevyin” menettely. Se suoritetaan yleensä asuntokaupan yhteydessä ja sen voi tehdä kiinteistönvälittäjä tai sitten joku muu myyjän tilaama taho. Varsinaista virallista koulutusta kuntotarkastuksen suorittamiseen ei ole, eikä sen tekemiseen vaadita esim. rakennusinsinöörin pohjakoulutusta tai tietämystä rakennusfysiikasta. Toki hyvä koulutuskaan ei aina takaa käytännön osaamista asioissa. Käytäntöjä on yritetty yhtenäistää tekemällä kuntotarkastukseen sopiva rakennustietosäätiön ohjekortti ja järjestämällä pätevöitymiskoulutuksia.

Kilpailu- ja kuluttajaviraston sivuilla koulutuksesta todetaan seuraavaa: ”Asuntokaupan kuntotarkastajan tutkinnon suorittaneilla tarkastajilla (AKK-tarkastaja) on vähintään teknikkotason peruskoulutus sekä laaja alan työkokemus. Tarkastus tehdään ohjeiden mukaisesti. AKK-tarkastajat löytyvät Kiinteistöalan Koulutussäätiön rekisteristä. Muita pätevyystutkinnon suorittaneita ovat kuntoarvioija (PKA) ja pätevöitynyt kosteudenmittaaja (PKM). Asuntojen kuntotarkastuksia tekevät myös esim. Keskuskauppakamarin tarkastuksiin hyväksytyt tavarantarkastajat (HTT).”

Erilaisista menetelmistä lyhyesti kertoo alla oleva taulukko rakennustietosäätiön ohjekortista ”Kuntotarkastus asuntokaupan yhteydessä. Tilaajan ohje.”

90-00393K H 90-00393

 

Kuntoarvio suoritetaan rakenteita rikkomatta ja sen tarkoitus on selvittää kiinteistön tämän hetkinen kunto, tarvitaanko kohteeseen mahdollisesti tarkempia kuntotutkimuksia ja tuottaa asiakkaalle määrämuotoinen raportti kiinteistön kunnosta ja mahdollisista ongelmakohdista. Kuntoarvioraportti otsikoidaan yleensä standardisoidun nimikkeistön, esim. Talo 90-nimikkeistön mukaan.

Kuntoarvioon sisältyy useimmiten myös PTS, eli pitkän tähtäimen suunnitelma. Se tarkoittaa, että arvioinnissa käydään läpi eri rakenneosien käyttöikä, milloin ne on tehty, milloin peruskorjattu ja milloin arviolta on seuraava kerta, kun niille kannattaa tehdä jotakin. PTS on taulukkomuotoinen kooste, jossa eri vuosille merkitään tulevat toimenpiteet ja mahdollisesti myös niiden kustannukset. Korjaustoimenpiteet ryhmitellään kiirellisyysjärjestykseen kuntoarvioraportissa.

Mikäli talosta on olemassa käyttö- ja huolto-ohjekirja voidaan sitä käydä läpi ja päivittää tai tarvittaessa laatia talolle huoltokirja, mikäli sitä ei ole olemassa.

Kuntoarviossa käydään läpi myös LVIS, eli lämmitys-, vesi-, ilmanvaihto- ja sähköjärjestelmät. Apuvälineinä voidaan käyttää lämpökameraa tai pintakosteusmittaria. Pintakosteusmittarilla voidaan havaita poikkeamia ja miten laajalla alueella niitä on, mutta mikään varsinainen sisäilmaongelmien syiden analysointityökalu pintakosteusmittari ei ole. Pintakosteusmittarilla havaitut poikkeamat kirjataan ylös, jotta myöhemmin voidaan tehdä mahdollisesti tarkempi kuntotutkimus.

Rakennuksen piirustuksista ja taustatiedoista kuntoarvioija saa jo aika hyvän kuvan siitä, minkä tyyppisiä ongelmia talossa voi olla odotettavissa. Lähtötiedoiksi pyydetään yleensä rakennuksen piirustukset, mitä saatavilla on, ja haastatellaan asukkaita heidän mahdollisista havainnoistaan.

Kuntoarvioijan pohjakoulutuksesta ei ole säädetty erityisiä vaatimuksia. Oletuksena on, että henkilöllä, joka näitä alkaa tehdä, on riittävät tiedot ja taidot tehtävän suorittamiseen. Koulutuksia ja kursseja on kuitenkin olemassa ja niitä on mahdollista suorittaa mm. Kiinteistöalan koulutuskeskuksessa (KIINKO). Pätevyyksiä myöntää FISE (Finnish Certifikation). Keväällä 2013 laaditussa opinnäytetyössä ”Henkilöpätevyydet ja -sertifikaatit kuntotutkimuksissa ja korjausrakentamisessa” on erittäin hyvin selvitetty näitä erilaisia koulutustyyppejä.

Alla kyseisestä opinnäytetyöstä otettu taulukko, johon on koottu lyhyesti eri koulutuksia. Näistä kuntoarviointeihin liittyy lähinnä koulutus nro 1. (klikkaamalla saat kuvaa isommaksi)

taulukko1 taulukko1b

 

 

 

 

Vertailun vuoksi laitan tähän alle vielä, mitä kuntoarviointiin liittyviä kursseja rakennusinsinöörin tutkintoon voi esimerkiksi sisällyttää Oulun seudun amk:ssa. Osa kursseista on pakollisia ja osa valinnaisia:

  • Rakennusfysiikka 5 op
  • Rakennusfysiikan sovellukset 6 op
  • Korjausrakentamisen perusteet 3 op
  • Korjausrakentamisen jatkokurssi 6 op
  • Materiaalitekniikka 3 op
  • Rakennusmittausten perusteet 3 op
  • Sisäilmasto 3 op

 

Kuntotutkimukset aloitetaan siinä vaiheessa, kun on syytä tarkastaa jokin osa rakennuksesta tarkemmin. Kuntotutkimuksiin voi liittyä sisäilmaongelmien selvittelyä ja niihin liittyviä näytteiden ottoja. Näytteitä voidaan ottaa ilmasta Andersenin keräimellä, seinistä ja lattiasta poraamalla, tai esim. lattiabetoniin poratussa reiässä voi olla anturi mittaamassa kosteutta pintaa syvemmältä. Näytteet tutkitaan laboratoriossa ja sieltä tulevassa raportissa selvitetään, onko näytteessä niin paljon haitallisia mikrobeja, että niillä olisi vaikutusta asumisterveyteen.
Kuntotutkimuksilla voidaan myös selvittää erilaisten kantavien rakenneosien kestävyyttä. Kuntotutkimuksia tehdään paitsi rakennuksille, myös esimerkiksi silloille, putkistoille ja sähköjärjestelmille.